KULLERVO.
Pois suruiset, hennot itkut!
Irtautuen Armista.
Hyvästi, emoni vanha!
Joukolle.
Joukko uljas, voiton tielle!
Lähtee joukossa.
JOUKKO (lähtiessään).
Voitontielle, voitontielle!
POTERO (tuumivasti).
On sitä elävä tuota
Kullervoa kaikitenkin.
Taisi syntyä sotahan.
Moni on raiska rauhan töissä,
Mutta melkoinen sodassa,
Tappelussa tuima urho.
Sekö lie kunto Kullervonkin.
NELJÄS NÄYTÖS.
Syksyinen sekametsä partaalla kohisevan kosken, jonka
ryöppy sumentaa ilman. Ilta-aurinko haamoittaa sumun läpi,
KULLERVO joukkonsa etupäässä ratsastaa vasemmalta.
KULLERVO.
Miehet, kantajat verojen,
Lapin vankat valloittajat,
Tässä on lepouspaikka
Pyhän kosken partahalla.
Tässä valmistua voimme
Uuden rynnäkön varalta
Vasten Untamon kotia.
Nyt on Lappi liitossamme,
Siit' on joukkomme väkevä.
Tässä urhot uskolliset,
Ei minulle eikä muille,
Vaan edulle yhteiselle.
Meillä on satoisa syksy,
Elonkorjussa olimme.
Ensi kerran nyt palajan
Mun omalta pelloltani,
Sotapellolta jalolta.
Mut en vielä voi iloita
Ennenkuin on koston niitto
Untamon kylissä tehty. —
Surma veljen sortajalle!
JOUKKO.
Surma veljen sortajalle!
KULLERVO (laskeutuen ratsulta).
Urhot, nyt levätessänne
Saalistanne nauttikaatte!
Joukko asettuu ryhmiin.
Mutta muista, kelpo Kotro:
Vahvat valvoen olemme.
Siksi vartijat aseta,
Korviksemme, silmiksemme,
Tielle taakse ja etehen,
Ettei leikissä leväten
Vaara, uhka unhottuisi.
KOTRO.
Käskyjäsi täytän. —
ILLI tulee.
Täältä
Illi sulle tuo sanoman.