Toimittaa vartijoita ja järjestää joukon.
KULLERVO.
Käy likemmä, Illi, lausu,
Tuotko tuimia vihoja!
ILLI.
Kysytkö tätä sydäntä? —
Se sinulle lemmen tuopi.
KULLERVO.
Nyt en lemmestä laverra, —
Sotatietoja haluan!
ILLI (ensin säpsähtäen, jatkaa).
Toisin on Kalevalassa:
Siellä Untamon avuksi
Joukko noussut on jalalle.
Väinö, Ilmari ja Kauko,
Kalevalan kuuluisimmat,
Joukon johtajiksi käyvät.
Jollet nyt visusti riennä
Miekan työhön,
Niin petät sukusi koston,
Murrat veljiesi toivon,
Vapautemme —
KULLERVO.
Vaiti vaimo!
Sit' ei urhoksi sanota,
Jok' ei tunne tehtäväänsä. —
Tähän asti teit hyvästi.
Nyt edellä joukon juokse
Untamon talohon yöksi. —
Hyvinkin ehätät sinne
Kekriaaton juominkihin.
Silloin yöuni on raskas,
Kaikki nukkuvat hakoina,
Pää pökerö, mieli tylsä.
Siellä sirkkana sirise,
Vaikk' oletkin kaunis käärme.
ILLI.
Ihanasti haastat, urho.
KULLERVO.
Kaikk' unessa Untolaiset
Juovuksissa kun rypevät,
Silloin mulle tuo sanoma,
Hiivi noitana. Jytäkkä
Silloin nouseva on julma,
Veljien verinen kylpy.
ILLI.
Tottelen, Kalervon poika.
Kärpän korvin, saukon silmin
Tarkoin kuulen ja tähystän,
Tuulena sanoman saatan. — —
Mutta kuulehan! — Ihana
Ajatus minussa nousi.
KULLERVO.
Mik' ajatus?