ILLI.
Yösydännä,
Kun on Untola unessa,
Kun pirtissä raskas kuorse
Hämmentää sirinät sirkan —
Minä piistä lyön kipinän,
Uunille pärekasahan,
Seinän luo viritän taulan: —
Untamon upea pirtti
Tuokiossa on tulessa!
KULLERVO.
Sen jos hekkuman sinulle
Soisin, ainapa katuisin:
Onneni varas olisit.
Itse tahdon rinnastani
Puhkaista vihapukaman,
Tuon äkämän, myrkkypahkan,
Joka paisui Untolassa,
Itse sen ulos puserran
Untamon suvun tapoksi.
Siitä nautin, siit' iloitsen. —
Sulta polton, surman kiellän.
Mitä käskin, tee se! — muut' ei.
ILLI.
Mielikses on mielikseni,
Voittosi minulle voitto.
KOTRO (Illille).
Mesi on ammoin katkeraksi
Käynyt Kullervon veressä.
ILLI.
Kuin veressä aimo miehen. —
Minä riennänkin edellä.
Jää hyvästi, Kotro! —
KOTRO.
Riennä!
ILLI (erikseen).
Saisin Kullervon omaksi,
Suven syömättä eläisin,
Päivittäin sen pään pesisin,
Joka huomenna sukisin,
Illoin kantaisin sylissä,
Haahkan höyhenille veisin,
Silkkivaipoin peitteleisin.
Lähtee.
KOTRO (Kullervolle).
Joukossamme on Onervo,
Noita taitava Lapista.
Siltä salli kuulustella,
Kuinka käypi rynnäkkömme,
Onnistummeko hyvästi.
KULLERVO.
En kysy kylästä mieltä.
Tapaukset on minussa.
Minusta ne puhkeavat,
Kuin väkevä multa tuopi
Povestansa paisuvasta
Riistan ynnä rikkaruohon.
Niin tekoja hautuneita
Minusta käteni kautta
Puhkeaa terälle miekan.
Mitä tietäisi Onervo?