KOTRO.
Mitä puhkeaa sinusta
Tekoja, ne tiedustella
Voipi hän jumalten luona.
ONERVO (astuen esiin).
Mulle miekkasi ojenna
Hetkeksi. Sen kautta kuulen,
Mitä aikovat jumalat.
KULLERVO.
Miekkani sinulle? Ainut
Kylkikumppalini!
ONERVO.
Tiedä:
Jumalissa juoksun määrä
Eikä vallassa väkevän.
JOUKKO.
Jumalissa juoksun määrä.
KULLERVO.
Uupuneitako olette,
Vailla rohkeutta, raukat!
Joukko murisee levottomana.
Voittekin kysellä — tuossa
Miekka lapsille leluksi.
Ojentaa miekkansa Onervolle, jonka ympäri osa joukosta
taustalla kiertyy kehäksi.
Minä en taikoja kysele.
Mulla vastaus vakava
Tarkkana on tunnossani. —
Nytpä tyhjä on sivuni,
Kuin oli ennen onnetonna,
Orjana mun ollessani. —
Missä tyttö, jonka löysin
Rannalta, vesikiveltä?
Tänne tyttö!
HIPPO, vanhus joukosta, tuopi pelokkaan MIERONTYTÖN esille.
HIPPO.
Tässä hempu.
Sulle hoitelin poloista.
KULLERVO (vanhukselle).
Etsi saalisten seasta,
Kanna tänne kaunihinta,
Mit' olen ryöstänyt Lapista.
Hippo menee noutamaan.
Miksi noin vapiset, vieno?
Miehesi minusta löysit,
Etkä huonointa tavannut.
Tässä linnani upea,
Kaaritaivas kattonamme,
Paksut hongat patsahina,
Päivin aurinko ilona,
Öisin tuohukset tuhannet,
Lehtipuut livertävien
Laululintujen pesinä,
Koski soittaja komea.
Eikö miellytä sinua?
Tuossa huovit, hääväkeni.
Sinä morsian ihana.
MIERONTYTTÖ.
Näin resuinen tyttö raukka.