KOTRO.
Kullervo Kalevalaisten
Kuninkaaksi nostakaamme!
Toiset väitellen huutavat: "Vanhimmaksi!" toiset
"Kuninkaaksi!"
KULLERVO (tytön kera reippaasti esille astuen ottaa Onervolta
miekkansa).
Tänne miekkani, Onervo!
Pois kuningas orjinensa!
Ken se kahletta ihaili?
Aseihin! sotajalalle!
Naiset ryöstetyt jätämme
Piilopirttihin salolle.
Kotro, joukkoa alulle
Johda, nuolia teroita,
Hijo miekat mieluisiksi.
Jään jälelle, mutta kohta
Kaikkien edellä riennän
Kohti Untamon kotia.
Joukko nousee liikkeelle, ratustellen lähtöön vasemmalle.
TYTTÖ.
Kohti Untamon kotia!
Niinkö lausuit, mun omani?
Kostoako Untamolle?
KULLERVO.
Koston kultainen kuningas
Olen Untamon suvulle.
TYTTÖ.
Lienet suurtakin sukua,
Korkean isän kodista,
Koska tahdot tappelua
Itse Untamon keralla.
Mit' olet sukua, urho?
KULLERVO.
Suku ei suureksi ylennä,
Jollei miehessä tekoja.
En ole suurta enkä pientä:
Olen sorretun sukua,
Kalervon katala poika. —
Miksi varsin vaalenetkin!
Mit' olet sukua itse?
TYTTÖ.
En ole suurta enkä pientä,
Onnetont' olen sukua:
Kalervon katala tyttö,
Eksynyt emoni lapsi.
Äsken ryysyissä ihana,
Nyt ruma koruissa näissä. —
Poistu, veljeni, minusta. —
Tok' elä minusta poistu!
Itkee, väännellen käsiään.