TYTTÖ (yhä koskea läheten).
Kuuntelen veden kohua: — —
Kiihkeätä! — viehkeätä!
Hyvästi, hyvä sukuni! —
Kosken kuohuissa kotini.
Syöksyy koskeen.
KULLERVO (kuin heräten).
Tämäkin minun tekoni!
Vetää miekkansa, aikoen sen painaa rintaansa,
mutta pistää sen taas tuppeen.
Ensin kaiken katkeruuden
Sydämmestäni puserran
Kurjan maailman kiroiksi.
En ole makea marja,
En suloinen lemmenlehti
Enkä kyyhkyksi kyhätty.
Olen marja maan kiroinen,
Villikaalin myrkkykukka,
Huuhka lintujen seassa,
Ihmisten parissa rosvo.
En ole imenyt mettä
Elämästä —
Olen myrkkyä imenyt.
Siksi myrkytän jokaisen
Rauhan nautintopisaran.
Sota mun ainoa iloni.
Mutta ulkoiset sotani
Rauhan hetkin raivoavat
Sisässä, sydämmessäni:
Himot irstaiset minussa
Väkivalloin vaikuttavat,
Ottavat ovelan voiton
Tunnosta parahimmasta.
Siskoni, sinut pilasin,
Turmelin emoni tuoman.
Ken sun tielleni kuletti,
Outona, odottamatta?
Kuka nostatti himoni?
Miks' en inhonnut sinua?
Miksi muita en himoinnut?
Olenko oma tekoni,
Vapaudessa valmistunut?
Orjan leima on minussa!
Minut myrkytti elämä:
Minä myrkytän elämän. — —
Isäni! — emoni tuossa!
Turmion tukala hetki.
KALERVO, ARMI, HIEPRA ja POTERO tulevat vasemmalta.
ARMI (Kullervoa syleillen).
Poikani, sinut tapasin
Sankarina, voittajana!
KALERVO.
Kuulin kunniasanoman
Lapin voittaja-uroista.
Siit' ihastuin, tänne riensin
Onnesi osan jaolle.
POTERO.
Terve, veikkoni, eläös!
Sinusta sanoma käypi,
Ett' olet kuningas itse.
Tässä on koko sukusi.
HIEPRA.
Terve, Kullervo komea!
Suothan tulla siskosikin
Voittosi ilon jaolle!
POTERO (Hiepralle).
Siitä veikeä vekara
Vääntyi, tuosta Kullervosta.
KULLERVO (äitinsä syleilystä eroten).
Pakene, emoni kallis!
Min' olen rupinen rutto.