VIIDES NÄYTÖS.
ENSI KUVAUS.
Kullervon leiri Untamolan metsässä nuotion ympärillä. Iltayö.
KULLERVO JOUKKOINEEN.
KULLERVO (istuen kannon päässä nuotion luona).
Silmin valvokaa kuin tähti,
Kuin otava seitsensilmä,
Että iskut lennätätte
Aikanansa paikallensa,
Kuin tulensa tuima taivas.
Korvin valvokaa kuin tikka,
Toukan surma, kuullaksenne,
Missä saalis on salassa —
Sinne keihäs singotkaatte!
Valvokaa sydämmin herkin,
Niinkuin lintu myrskyilmoin:
Ei pelossa peipposina,
Vaan kuin korska kotkalintu,
Joka aallonkin sylistä,
Myrskyisestä, vaahtopäästä,
Kopristaa komean hauen —
Niin sylistä yösydämmen
Untamoa vaanikaamme!
Myrskyöistänsä elämä
Saalihit suo kallihimmat.
KOTRO.
Joka jousi, kaikki kalvat
On hereillä.
KULLERVO.
Muistakaatte: —
Untamon lopetan itse!
MUTRU.
Se sinulle, muita muille.
TUIRO.
Mulle eukot antanette —
Niitä hoivata osaisin.
KULLERVO.
Surmalle joka tenava!
Muille ei — se vannokaatte!