AIRUT.
Isä vanhuksesi vaipui
Tuskissansa, toivotonna.
Riennä, laita hautajaiset.
KULLERVO (kylmästi).
Tuo oli vanha mennäksensä.
Kun lie kuollut, kuopatkaatte.
Kylä käypi itkemässä. —
Kosto on minun isäni.
AIRUT.
Onpa veljesikin kuollut
Raskahasti raatamasta,
Kuollut siskosi sorea
Vesikorvon kantamasta.
Riennä, laita hautajaiset
Nuoren polven pois menoksi.
KULLERVO (kuin edellä).
Kuolivatko — kaiva kuoppa,
Kylän koirilla kuleta
Sydämmetön sisko sinne,
Kurjan veikon vierehisnä —
Osoittaen joukkoonsa.
Tässä mun sukuni nuori.
AIRUT.
Mutta mennyt on paraskin,
Kuollut armas äityesi:
Ilman lasten lämpimyyttä
Sortui suurista suruista
Tuonen kylmille kylille.
Riennä, laita hautajaiset.
KULLERVO (raskaasti).
Voi emoni, miksi murruit!
Ainut roihuva rovio
Elämäni korpiyössä,
Sydämmeni lämmin liesi
Sammunut sanattomaksi.
Enk' ollut luona luopuessa
Lohdutusta laatimassa.
Kenties nälkähän nukahti
Taikka kylmä kangistutti. —
Nyt kotihin käy, apua
Naapurista etsi. Sitten
Kuollut kirkkahin vetosin
Pesetä. Sidellä käske
Palttinoihin, silkkihinkin.
Kirstu honkapuun povehen
Kaiva, vuole kaunihiksi.
Sitten armas äityeni
Orhilla parahimmalla
Itkuvirsin vie levolle.
Alle tuomipuun ihanan,
Pyhän pihlajankin alle,
Rannan rauhaisan povehen
Haudatkaa emoni vanha.
Itse en kotihin jouda:
Musta, ilkeä setäni
Vielä on musertamatta.
Riennä, laita hautajaiset,
Kullat säästetyt kuluta.
AIRUT.
Kullervo Kalervon poika,
Tottelen sun toivojasi!
Kaivan kullat kuopistansa,
Sotavuosina salatut.
Lähtee.
KOTRO.
Kova on kohtalo sinulle,
Kullervo Kalervon poika.
Mutta suurempi suruja,
Ankarampi kohtaloa
On sun tarmosi tanakka.
Syrjäytyy hetkeksi.