KULLERVO.
Ennen kostoa en sorru.
JOUKKO (muristen).
Rynnätkäämme! Rynnätkäämme!
KULLERVO.
Latvassa kelopetäjän
Korolintu pärryttävi
Räikeätä rumpuansa.
Tuolla toinen — kuuletteko? —
Se on huuhkajan huhuja.
Oi ihanat ennuslinnut!
Tuo on soittoa sominta,
Joka miellyttää minua. —
Yösydäntä tähdet näyttävät
Eikä Illin askel kuulu.
Oisko nukkunut utala
Untamolan uunin päälle.
Murinata joukossa.
KITKA.
Jos suruton sinne nukkui,
Paistukoonkin paikallensa.
TUIRO.
Sen jo Kotro tuolta tuopi.
KOTRO ja ILLI tulevat.
JOUKKO (kiertyen Illin ympäri).
Mitä näit ja kuulit, kerro!
KULLERVO (joukkoa häätäen).
Väistykäätte! Kerro, tyttö,
Mitä tiedät!
ILLI.
Nyt unessa
On syvässä Untolaiset.
Eilen juhlivat jalosti,
Söivät, joivat, peittosivat —
Kekrin kunniaksi, näette. —
Minä heit' ilahuttelin,
Suuret, pienet, miehet, naiset,
Kaikki rauhoitin jutuilla:
Kerroin, ett' olet Lapissa
Tapon kärsinyt kamalan,
Lyöty nousemattomaksi,
Kenties kuollut, kuopattukin. —
Siitä sai väki levolle,
Nukkui, tarvinneeko nousta.
Muut siki unessa nukkui
Kuin hako — isäntä itse
Huokui raskashenkisesti,
Uikutti unia nähden,
Vieritteli vuotehella,
Karjasi, ylös kavahti,
Käsin huitoi, torjui, huusi:
"Armoa, Kalervon poika!" —
Taas romahti patjoillensa,
Nukkui —