Joukossa levottomuutta.
KULLERVO.
Tuo lopeta, Illi!
Itsekseen.
Itsessäni tuota tunnen,
Kuitenkin tekoja jatkan
Sisäisen palon pakosta.
Illille:
Näitkö siellä koiran, Hallin?
ILLI.
Sille taikatempun tiesin:
Illalla eväspalassa
Kainaloni alta sille
Syötin lämmintä hikeä.
Niin lepytin itseheni,
Että seurasi minua —
Tuonne Kotro se kuristi
Kuusen alle. —
Sielt' ei se hevillä hauku.
KULLERVO.
Itseäsi annoit sille,
Jonka liitit itsehesi.
Temppu viisas.
KOTRO.
Minkä kumman
Hän lie syöttänyt minulle.
ILLI.
Koko itseni sinulle
Syötin Ilmarin kodissa —
Etkö tuot' ole älynnyt!
Tuskinpa olisit muuten
Niin väkevä, uskollinen.
KULLERVO.
Nyt jätämme Illin tänne
Kahden vartijan keralla.
Tuliroihun valvojiksi —
Hippo ja Onervo, jäätte. —
Muut minua seuratkaatte,
Niinkuin kissat hiipimällä,
Kuin kulo hävittämällä.
Minä kun talon sisässä
Tulen päästän valloillensa,
Te ulkona vartijoitte.
Kuka pyrkisi pihalle,
Sen tapatte taitavasti,
Kuin pennun pesänsä suulle. —
Minä tapan tahraisimman.
Kuulitteko?
JOUKKO.
Kuultu kaikki.
KULLERVO.
Kun palo pahinna sitten
Roihuavi, hurjan huudon
Päästämme ja pärrytämme
Torvia tärisevästi. —
Kuulitteko?
JOUKKO.
Kaikki kuultu.