ENSI NÄYTÖS.
KIHLAJUHLA.
Suvannon suulla kosken partaalla. KANSAA karttuu vähittäin. Vähän väliä pojat jakavat tytöille puukkojaan tuppeihin, saaden välistä niitä takaisinkin; keskustelevat vastakkain ja nypistelevät toistensa vaatteita.
ENS. MIESPAIMEN.
Kevät on tulossa, tyttö.
ENS. NAISPAIMEN.
Kihlajuhla on tulossa.
ENS. MIESPAIMEN.
Tunnetko tulenkytöä?
ENS. NAISPAIMEN.
Kaskenko?
ENS. MIESPAIMEN.
Tulenkytöä
Kaikkialla: kaskimailla,
Ilmassa ja ihmisissä,
Povessasi paidan alla,
Joka paikassa paloa.
Tuollakin sumun sisässä
Uskon itkevän kipinän,
Niinkuin linnun liika nuoren,
Joka piipottaa pesässä,
Pääsemättä päivän alle.
ENS. NAISPAIMEN.
Tunnen, tunnen tuskaloista
Kipinän kitupaloa,
Silmänkiillon kitkutusta,
Vaan en tunne valtavata,
Sitä suurta ja suloista
Nuorkeväimen nuotiota,
Jolle rastahat runoili
Suomen suurina suvina. —
Hallattaret hämmentävät,
Sumuttaret sammuttavat
Suurten kiihkojen kipunan. —
Hallatarten parvi väikkyy taampana, sumutarten seura likeellä.
Molemmat vähä loittonevat, kunnes myöhemmin kokonaan pakenevat.