ENS. MIESPAIMEN.
Miksi eivät viihdy suossa?
ENS. NAISPAIMEN.
Tarvis taikoja olisi,
Väkevätä Väinämöistä.
ENS. MIESPAIMEN.
Tässä tarvitaan takoja,
Sepon suuren työvasara.
ENS. NAISPAIMEN (painaa korvansa maata vasten).
Etkö kuulekin jytyä?
Maassa, ilmassa, vesissä,
Kaikissa kohina kumma.
Koske maata korvallasi! —
Siell' on seppiä sisässä.
ENS. MIESPAIMEN (kuuntelee ja nousee).
Kuulen, kuulen, siell' on kuume,
Kuin tässä sydänalassa.
Tuossa puukko tuppehesi.
ENS. NAISPAIMEN.
Kiitos — tässä mun käteni!
Lähtekäämme, meill' on lämmin.
Aika hallan on hävitä,
Sumutarten suohon mennä.
Lähtevät. — Parvi muita PAIMENIA saapuu.
TOINEN MIESPAIMEN.
Kevät päätä keikutellen
On tulossa — tunnen tässä.
TOINEN NAISPAIMEN.
Sen minäkin tässä tunnen,
Mut on Usvatar edessä,
Hallattaret halmemailla,
Kova talma kosken päällä —
Takatalvi on tulossa.
TOINEN MIESPAIMEN.
Torvihin puhaltakaamme!
Lujat loitsut huutakaamme,
Että ilma liikahtaisi!
Puhaltavat torviinsa — ei kuulu ääntä.
Usva sammuttaa sanamme.
Aatos, ilmojen ihana
Laulelija, luojan lintu,
Vangittuna vaivojansa
Rinnoissamme ruikuttavi.