VÄINÖ.
Vaaran vaimossa näetkö?
Talven kanssa taisteltuna
Tääll' on jo tuhannen vuotta:
Vielä kansa on ko'ossa —
Sinä vaimoa vapiset!
ILVO.
Tääll' on silmiä pahoja,
Katsetta kateista tunnen.
ILMARI.
Kateinen matalan mieli,
Mut' ylemmä pääsi nosta.
ILVO.
Minä päin sinua silmäelen. —
Minut loitsikin emoni
Vasten silmiä kateita!
ILMARI.
Rakkaus väkevin loitsu,
Pilven reunalla pitäjä —
Sinne ei karsas katse ylty.
IMMO (Väinöä lähentynyt).
Mitä on tekeillä, Väinö?
Ilmarin poven pajasta
Eikö synny ehjä Suomi,
Joka ei veljeä veristä?
Pohjolan terästytöistä
Karaistu Kalevan kansa,
Jonka ei mieli mieto maito,
Vaan teräsnä tahdon jousi
Jännittyy jalotekoihin?
VÄINÖ.
Joko nyt meidän miesväestä
Teräs tyyten on kulunut?
Suonten malmiko lopussa?
Pohjan immetkö apumme?
Anna, armias jumala,
Naisten äidiksi kyetä
Rautaisillekin uroille.
Elä tee tytöistä miestä
Eläkä naista miesväestä!
LOUHI (Ilmarille).
Sinä et luota loitsuihini.
Riistätpä tytönkin uskon.
ILMARI.
Omat on loitsuni paremmat.
Toisen taika toist' ei auta.
ILVO.
Mutta meill' on yhteisloitsu.
Tänne, seppo, sun kätesi!