PELLERVO.
Louhen suosiossa seppo!
Huomannethan, Väinö — tuolla!
Tämäkö Suomessa sopua: —
Hyväillä hävittäjäänsä!
VÄINÖ.
Sinä itsekin hyväilet
Suota, hallojen kotia;
Sitä viljelet, ojitat,
Sen syleilet lämpimäksi.
Hallattarenkin sulatat
Helmiksi hymyileviksi,
Teet villin vihollisesi
Ystäväksesi kesyksi.
PELLERVO.
En hyvällä: kirves, kuokka
Tai lapio kädessä isken
Suon sydäntä säälimättä.
Juurten ja hakojen alle
Työnnän tuuran ja hävitän
Pesät hallatarten.
VÄINÖ.
Eikö Ilmari enempi,
Sammon luoja? — Kuule häntä!
Hän nyt hallitsee sydäntä.
IMMO.
Kaikki tääll' ovat kihussa,
Ilmari ylinnä muita.
VÄINÖ.
Väistykäämme! — Kahden kauppa.
Kolmin siirtyvät syrjään.
ILMARI (pitäen Ilvon kädestä, Louhi jälissä. Kalevalaiset ja
pohjolaiset eri tahoilla seuraavat jännityksin Ilmarin ja
Louhen kiistaa).
Niinkuin palkehet pajassa
Lietsovat takojan tulta,
Niin sinä sepon kotona
Onnen liestä lietsoelet,
Työ-ilon tulia hoidat,
Nostat Ilmarin asunnon
Kansan kunniataloksi,
Taivasta tapailevaksi,
Maan valoa valvovaksi.
Maalle kukkia kokoat,
Joita ei kadota kylmä;
Kutsut lintuja likelle,
Kultasuita kukkujoita,
Itse toimit ja iloitset,
Punot purppuraketoja
Rihmoista elämän riemun
Lapsille Kalevan kansan.
LOUHI.
Vaadit liikoja tytöltä
"Lapsille Kalevan kansan".
Mitä itse hälle annat?
ILMARI.
Niin tytöltä kaikki vaadin
Kuin meri sukeltajalta.
Annan kaikkeni tytölle
Kuin meri sukeltajalle.