PELLERVO (parvineen laulaa).
Suuret on keväimen ihmetyöt:
Valkeoiksi muutti mustat yöt.
Maan sulatti jääsydämen,
Luontohon sytytti lemmen,
Meille kihlajuhlan sääsi:
Nuoret nuorten luokse pääsi.
Linnastansa läksi aurinko:
Maa on nyt sen kukkamorsio.
Seppo työpajasta lähti,
Loistelee kuin päivän koitto.
Kevät suur' on kihlasoitto.
Immo Ailan kera ja Pellervo parvineen käyvät onnittelemaan
seppoa ja Ilvoa; sitte asettuvat sivuille istumaan.
Tapion väkeä haamottaa taustalta.
ILMARI.
Kevät-ilmassa iloja
Lentelee kuin leivosia,
Peipposia, pääskysiä.
Niitä nuorella iällä
Poimikaa povenne täysi,
Että kestäisi kevättä
Syksyllä sydämissänne,
Alla talvenkin lumien.
Kansa kihertyy mikä tanssiin, mikä muuhun leikkiin.
— Vienoa soittoa.
ENS. MIESPAIMEN.
Mitä, jos leikimme kevättä!
JOUKKO.
Kevättä, kevättä nuoret!
ENS MIESPAIMEN (ens. naispaimenelle).
Minä perhona lepatan,
Sinä ruusuksi rupea.
ENS. NAISPAIMEN.
Piikkiä, okia täynnä?
POIKA (joukosta).
Elä hiidessä okia! —
Minä päästän ampiaisen.
ENS. NAISPAIMEN.
Päästä pörriäinen, poika —
Se sopii paremmin sulle.