Väistyvät eri suunnilleen.
LEMMINKÄINEN (ilmestyy äkkiä kera parin seuralaisen).
Tässä on tulossa lukki,
Kevättuulen kuljettama,
Kevätverkkojen kutoja.
TYTTÖVÄKI (suhisten).
Kuka se? kuka se urho?
POIKAVÄKI (hämillään).
Lemminkäinen! Lemminkäinen!
Levottomuutta joukossa.
LEMMINKÄINEN (rehentelee tyttöjen edessä).
Missä kärpästen kihermä?
Missä, piiat, piipotatte?
Missä impyet, itikat?
Minä verkkoni levitän.
YKSI TYTÖISTÄ.
Tässä on meitä kirjavia,
Kuin kedolla perhosia.
LEMMINKÄINEN.
En kysele, käärin teitä,
Kiihkosia kärpäsiä,
Imen innolla mehunne,
Juon sinistä suonimettä.
En anna vapauttani
Kuin Kalevan muut urohot:
Omast' onnestansa kansan,
Maan etuja myöskelevät.
Minä en kerjäten rukoile,
Minä en osta, vaan omistan:
Poveni tulen pakolla
Teitä kiinnän kihloihini —
Tuoll' on seppo suurkivellä!
ILMARI (kavahtaen seisaalleen).
Siellä Kauko Lemminpoika,
Hurja, vallaton vekara!
LOUHI.
Seppo, iske miekallasi
Kilpaveljesi luhaksi!