LEMMINKÄINEN.
Tule tänne Turjan sulho,
Teeppä kansalle tiliä!
Pohjolaan möit maasi sammon,
Sillä onnesi lunastit.
ILVO (intohimoisesti).
Hänkö vaatisi tilille
Sinut, sammon suuren luojan!
LEMMINKÄINEN.
Voitko onnesta iloita,
Voitko juoda suun suloa,
Kun on kansa neuvon köyhä,
Ilman intoa, terästä?
Sinä kun sampoa takelit
Ylhäiselle Pohjolalle,
Routa kansasi kovetti, —
Vei verestä tahdon, tarmon.
Katso, annatko avaimet
Louhen vallan vartijalle!
Ennen ahjosi tulesta
Puhalla punainen liekki
Kansan kaikkihin verihin!
Sitten onnesi kipuna
Kerran singahtaa sinulle. —
On mitätön yhden onni,
Kun on musta joukon mieli.
Mit' ovat sankarit? — Sanoja,
Jollei kansa käy keralla.
ILMARI.
Sinunko veresi herkkä
Mulle neuvoja jakeli!
Eikö kaiken kansan onni
Minun mieltäni väristä?
Poika, metkujen punoja,
Ei tunne tekoja miesten!
LEMMINKÄINEN.
Sepon on viisaus veressä,
Hyytä, jäätä ahjon alla.
Pois, pojat, tulenne täältä.
Tääll' ei kansasta puhuta.
Osanne, oma etunne
Tempaiskaa tytöistä tuolta —
Siinä sankaritekonne!
Vilkasta liikettä nuorisossa.
LOUHI.
Hän on riistävä sinulta
Kotirauhan. — Iske häntä!
ILMARI.
En tuhoa veljen verta. —
Kansa, äänesi kohota,
Tässä tuomitse välimme! —
Enkö sampoa takonut?
JOUKKO.
Sinä olet takonut sammon.
Toisaalta nurinaa.