TERHI.
Hyvin käsket, suur' emoni,
Täytän tahtosi paremmin.
LOUHI.
Turjo! — tuossako isäntä? —
Kuin lumessa mäyrä, torkut!
Muista Pohjolan parasta!
Onneasi muista!
TURJO (viroten hätäisesti).
Onni? —
Noutajat, enempi oltta! —
Onni on humalan kukka,
Jonka Pohjola pusersi —
Häähumala haihtuvainen, —
Siinä onni!
VÄINÖ.
Kuule, kansa,
Onnentammesta isosta!
Kertovasti.
Onni on monen kokoinen,
Metsän puut monen pituiset.
Suur' on onni suuri tammi,
Lemmenlehdistä kohonnut.
Se kun pääsi päivän luokse,
Siellä auringon pimitti,
Kunnes pieni mies merestä nousi. —
Pienestä sukesi suuri
Mies, joka taivasta tapasi,
Se kopean tammen kaasi,
Itsekylläisen kukisti,
Niin vapaaksi päivän päästi,
Päivän luokse kansan päästi,
Kansalle jakeli onnentammen.
IMMO (sivulla).
Se oli vaihe suuren tammen,
Jonka pieni mies jakeli
Kansan kaiken työn hyväksi —
Sammonkin ja'amme kerran.
PELLERVO.
Missä nyt pieni mies merestä,
Joka myrskyistä kohosi?
Missä rohkearotuinen,
Jonka innostus ylensi
Kansan kaiken työjaloksi?
Suuret töihinsä väsyivät,
Pienet pieninä pysyvät.
IMMO.
Ain' epäilet niinkuin syksy —
Sen on Ilmari tekevä!
Ulkoa kuuluu torven soittoa ja huutoja: "Ilmarinen! Ilmarinen!"
LOUHI (hätäisesti).
Missä keittäjä? — Paturi!
Onko pöydillä pötyä?
Kanna kansalle olutta!
PATURI.
Pöytä on pötyä täynnä,
Haarikat hyvillä mielin,
Päät ja vatsat vartomassa.