LOUHI.
Ivaten
Kohtelet emosi mieltä.
ILVO.
Sulle puollan seppoani,
Taas sua sepolle puollan.
Pohjan kuin Kalevan hyöty
Mulle on oma etuni.
LOUHI.
Se sinun oma etusi,
Kun voit käskeä jokaista,
Hallita joka tekoa
Niinkuin vaativat halusi,
Sekä sun sukusi valta.
ILVO.
Mun sukuni valta —
ILMARI.
Väärä
On halujen valta; väärä
Sukuvaltikan uhalla
Polkea pyrinnöt kansan.
Mies kerran pahalla päällä
Potki pohjan purrestansa —
Itsekin vetehen vieri.
Taatto kun talon väkensä
Hyvin vointia vihasi,
Niin koko talon kumosi.
LOUHI.
Nuoko puoltavat taloa,
Nuo Kalevan leivokielet,
Jotka ilmoja hosuvat?
Nuoko maata vartioivat,
Hennot, hempeät urohot,
Hyvän päivän laululinnut,
Vailla kynttä, hammastakin
Lauluinko sotia käytte?
Missä on Kalevan kotka,
Missä miekkanne salama?
Voitonlintu laajasiipi
Untuvissa ei ylene —
Siivet sillä on terästä —
ILMARI.
Siivet sen terästyi työssä,
Eikä juoden ja remuten.
Urho ei petona uhmi,
Vaan petojen vainojana;
Sankar' ei rutoksi suostu,
Vaan ruton hävittäjäksi.
LOUHI.
Missä noutajat? — Olutta
Kantakaa urosten juoda!
Karhukin olutta juopi,
Susi suon väkivesiä.
Ryöstäjäin, petojen luona
Käyvät sankarit opissa.
Rutjolle erikseen.
Poikani, masenna voima
Humalalla hääväeltä —
Hammas-yrttiä sekoita
Juomihin, väki väsytä! —
Voisi syttyä meteli,
Voittaisivat — juota heitä!
RUTJO.
Teen parasta — juovat hieman
Pohjolan olut ei mettä,
Kuin Kalevan juhlakalja —
Tämä on vaahtoa humalan.
LOUHI.
Terhi, nuorin tyttäreni,
Marjani kotimäellä!
Käske korvolla olutta,
Tarjoa joka tytölle,
Juota poikaset poroksi,
Itse kestä kengilläsi!