ILVO.
Noin sun orjasi tekevät.
Toisin on Kalevan kansa:
Väinö kansan kun herätti,
Sillä monta on halua,
Monta pystypyrkimystä,
Äimäpäitä, äksyjäkin,
Kuin katajan neulasia.
Kansa, lahkoihin jaettu,
Kuka on väkeä Väinön,
Kuka Ilmarin omia,
Taikka Kaukon kalpaveikko,
Kiistelevät keskenänsä,
Veli veljeä vihaten.
LOUHI.
Sitä helpompi sinulle,
Vaali vaan oma etusi.
Ota kuin osansa haukka
Kaakotellessa kanojen.
ILVO.
Eivät kuule käskyjäni,
Vaativat muka etuja,
Oikeutta.
LOUHI.
Syötä heitä,
Juota heitä! Täytä vatsa
Vyötä myöten! — niinkuin täällä
Häissäsi hyvin opetan. —
Kansa on ylevä karja.
Sitä kaitsen kuin haluan,
Tai talutan teurahaksi
Sodan kiljuvan kitahan, —
Kuinka miellyttää minua.
ILMARI.
Täällä joukkoa tähystä!
Harva on Kalevan urho
Juomahaarikan sivulla.
Tuolla Väinön ympärillä
Kannelta he kuuntelevat,
Laulun, tanhun tuttavina
Hoitavat iloja nuorten.
Hieman juovat laulun vuoksi,
Eivät laula juoman vuoksi. —
Omiani en ylistä,
Sanon vaan mikä on totta.
LOUHI.
Olisi täällä Lemminpoika,
Totta virtaisi olutta,
Kumahtaisi kurkihirsi,
Ehkä vuotaisi verikin.
TURJO.
Kuka se Ahti Saarelaista
Täällä kiittelee?
JOUKKO.
Emäntä.
TURJO (humalaisesti).
Ahti sankarille terve!
Jotkut Turjon kera juovat.
Poissa on Kauko, poiss' ilomme.
Sitä sulhoa sureksin.
ILVO.
Harvoin Kauko kallistavi,
Silloin juopi kuin janossa,
Mutta pystyn pään pitävi.
Toisin Pohjolan pukarit:
Juovat kuin luto petäjä,
Kaatuvat lahoina puina.
Oikein vertasit, emoni:
Kansasi on karjalauma,
Helppo hallita.