ILMARI.
Etkö uhrata halua
Kansalle Kalevalassa
Työtä, vaivoja, varoja?
ILVO.
Tuota en tajua, seppo,
Mutta tahtoasi tahdon,
Kun se miellyttää sinua.
LOUHI.
Mitä Ilvolle opetat? —
Onnen ilmaisen jälissä
Kehnot linnut lenteleisi.
Hyv' olet, seppo, vaan et viisas,
Et ole valtikan takoja.
Onnen jakaisit ilman,
Arvottomaksi tekisit
Onnen arvon.
Onni on vaivojen hedelmä.
Paljon kärsinyt, kokenut
Voipi onnesta iloita. —
Sepolle.
Mene, Väinöä kysele! —
Tyttäreni, ohjat riistä
Tuolta tuhmalta sepolta!
Kuka ei itseänsä auta,
Sit' ei tarvitse elämä.
Hän on kurja kerjäläinen,
Suku saamaton; elämän
Sotaratsujen jaloissa
Tuomittu tuhottavaksi.
Kansan onnelle aseta
Vuoret, vaarat vastamaiksi,
Itse vuorelle kapua,
Sieltä käske ja kurita
Joukkoja joka taholta.
Kuka sortui, sen elämä
Ei ansainnut jatkamista,
Kuka kesti kunnialla,
Kuka nostamatta nousi,
Sen suvussa Suomen jatko,
Sitä kannata, kohota,
Ruoki reipasta eloilla.
Heikot, kehnot ja typerät
Portahiksesi alenna,
Itse nouse niitä myöten,
Käy kuin pilvissä jyrinä
Ilmattaren astuessa,
Anna singota salaman
Voimasi valostajaksi.
Anna itkujen ulista
Kansan kyynelten kylystä!
Sitte vasta vaivatuille
Voipi lempeä hymysi
Onnen silmänä säteillä.
Köyhä nälkäkurki voipi
Lahjoist', almuista iloita,
Ei makean leivän lapsi.
ILVO (epätoivoisesti päätään käsillään pusertaen).
Emo, raatelet minua,
Riistät mun sepon sylistä! —
Oi seppo, selitä mulle
Tämä ongelma-elämä!
Tai minä päästäni pirotan
Hääväelle helmivaulan —
Kuin kukan kesäsydännä,
Ennen aikoja hedelmän, —
Sepponi, selitä mulle!
ILMARI.
Selitä? — Minäkö sulle?
Sydämesi ei minua
Seuraisi selittämättä! —
Joko kylmenet minulle?
Himo vallanko sinussa
Rakkautta on rajumpi —
Silloin ei selitys auta!
Sinä orjia halajat.
Orja on almujen alainen,
Vaan vapaa kalevalainen
Ansioillansa eläjä.
Anna pyrkiä jokaisen
Vapaudessa, valossa.
ILVO (kiihkeästi).
Ilmari, taoitko puukon? —
Minä en heltiä sinusta.
En sinusta, en sinusta.
LOUHI.
Vapaus! Nimi on vapaus!
Eikö orjia enimmät?
Mitä käsket, sen tekevät,
Se pahetta tai hyvettä
Taikka jonkin joutavata.
Leivän, palkkion himosta
Tekevät mitä haluat.
ILMARI.
Pohjan kansa — ei Kalevan.
LOUHI (viitaten kädellään).
Maahan, kansa, polvillesi!
Pohjanväki polvistuu, mutta kalevalaiset murisevat.
Nouse, notkea väkeni!
Väki nousee seisaalleen.