PELLERVO (syrjässä).
Morsianta kuulit, Immo?
IMMO.
Tyhjä ei tytöllä kieli.
PELLERVO.
Äkäpussi äidillensä,
Karvas marja miehellensä.
KAASO.
Eikö yhtä ystävätä?
ILVO.
Oksat päätäni silitti,
Kukat kutsui siskoksensa,
Marjat mulle suuta suikki,
Lintu lauloi: "Lemmin, lemmin."
"Käy syliini!" kuiski laine.
Mut minä elämän tunsin
Suonissani soutelevan.
Kasvoin kaikkien uhalla,
Nostin siipeni levälle,
Nousin kuin norosta sorsa,
Lensin kauas, korkealle
Pilven kukkapientarelle,
Jonne suurten silmät säihkyi
Aamuauringon valossa.
Kun mun näitte nousevani,
Tulevan tytöstä immen,
Jota tähdet tirkisteli,
Kuu ja päiväkin kyseli,
Etsivät isosukuiset,
Silloin kuulin kaikkialta:
"Kultaseni, lintuseni,
Silmäni, sydänkeräni!
Mitä vaadit, valvattini?
Kukkiako, kultiako?" —
Mua kannoitte käsillä,
Valjastitte vaunujanne,
Veitte venhematkoillenne.
Emo armasna syleili,
Kylä kutsui kunniaksi,
Maineheksi maaväkemme. —
Toiset pyysi pyykillensä
Taikka leivän leipojaksi. —
Minä seurasin sydäntä:
Langoista elämän laajan
Kultakangasta kutelin,
Kunne seppo suurtekijä
Mun sytytti, syttyi itse,
Minut kietaisi mukaansa,
Mun koristi kunnialla,
Nosti näihin hääpitoihin,
Suosituksi kaiken Suomen.
LOUHI (uhkaavasti).
Kasvoit korvani tasalle,
Nytkö halveksit minua?
Minä sun maailmalle kannoin,
Voin sun maasta pois manata!
ILVO.
Itseäsi jos teloitat.
TURJO.
Kuin minä musersin muinen
Lapin laajassa sodassa
Heimot tunturin tyveltä. —
Mutta tyttö on omasi.
LOUHI.
Joka ei tahdo mun tahtoani,
Ei ole minun omani.
ILMARI.
Tässä on minulla valta,
Oikeuden ja sydämen —
Valvokaa, Kalevan miehet!