Viepi runottaret kunniapaikalle päivänpaisteen alle.
PÄIVÄTÄR.
Sepon kättä, Väinön kieltä
Valvomme ja vartijoimme,
Suomme soitolle suloa,
Maassa laulunmahdin luomme.
LOKKA.
Kiitos, korkea runotar! —
VÄINÖ laulu- ja soittoparven kera saapuu.
Terve, Väinö, terve laulu!
Terve tenho Suomen soiton!
Täällä täyttäkää sydämet!
Viittaa heidät runotarten suojaan.
VÄINÖ.
Kalevatar, kaunis vaimo,
Terve sulle, Suomen äiti,
Luoja lastemme sydänten!
ILVO KAASON ja ANJAN välissä, ILMARI IMMON ja PELLERVON
välissä ynnä hääväki saapuu leviten soiton kaikuessa
pirttiin.
ILVO (silmäten kattoon).
Katto, kaiuta iloja,
Koskettaen kädellään takkaa.
Liesi, lämmintä jakele
Orren alle astujalle!
LOKKA (syleillen Ilvoa, sitte Ilmaria).
Terve lapseni, omani,
Terve kauan kaivattuni!
Terve kuu ja terve tähdet,
Terve nuori naimakansa!
Talo teille, te talolle.
VÄINÖ (Kantelettaren soittaessa).
Terve, suur' Kalevalamme!
Kaiu täällä, Suomen kannel,
Sepon taitavan talossa,
Honkapuisessa tuvassa,
Päivän suuren silmän alla!
Järkytä sydämet Suomen,
Valtavihin voimatöihin nosta!
Hääväki uusii viime säkeen.
Kaiu tuulta, myrskysäitä,
Soi kevättä, Pohjan häitä,
Soita virttä voitollista
Sään pahankin parkuessa,
Kestä kierot ja kavalat
Vapaudessa, rakkaudessa,
Elä orjaksi alennu, kannel.
Hääväki uusii viime säkeen.
Jos pimeä peikkolintu
Käypi kansahan käsiksi,
Kannel, soi vihurivirttä
Liekkimerten leimutessa
Taivahan tuvista maahan,
Valo vainosta pelasta,
Kansa Kalman suun ovelta suista!
Hääväki uusii viime säkeen.