ANJA (päin Ilvoon).
Tässä kaivattu Kalevan,
Kuin sinisen päivän silmä,
Kansan pään yli palava,
Miero vuotti uutta kuuta,
Kevätmetsä kukkapuuta;
Minä vuotin veikkoani,
Vuotin veikon morsianta. —
Olen ylpeä sinusta:
Minäpä sepon opastin
Sun sulosi löytäjäksi.
ILVO.
Sisko kultani — natoni!
Tunnenpa hyvän nimesi.
Syleilee Anjaa. — Pari viedään Väinön viereen kunniapaikalle.
ENSIMÄINEN EUKKO.
Voi sun herja kuin on sorja,
Kuin mansikka auringossa!
Ei ne suotta Suomen sulhot
Sit' ole kilvaten kosinna.
TOINEN EUKKO.
Mitä lie mielessä sepolla,
Varsin on vakava, vaalas
Kuin lumella palttina —
Aavistaisiko sotia.
ENSIMÄINEN EUKKO.
Katehiksi kaunis vaimo,
Tuo suruja, tuo sotia.
KALEVALAN LAULUPARVI.
Morsian, keväisen aamun koitto,
Kastehelmessä rävähti maahan
Pulskan puolison povelle —
Kotikuusen päivänä paista!
Naiset uusivat viime säkeen.
Sulhanen, salon komea kuusi,
Joka suojelet kotia Suomen,
Maja myrskyssä pelasta,
Valon valtakäskyjä täytä!
Toisaalta kuuluu: "Maja myrskyssä pelasta!" toisaalta:
"Valon valtakäskyjä täytä!"
LOKKA.
Terve, kaksi kaunistani,
Kuin silmäteriä kaksi,
Yhtä kallihit molemmat! —
Minjäni, sinut kohotan
Oman korvani tasalle.
Kaunista tätä kotia
Kuin suvi ketoa! Täällä
Hoitele elämän taimet
Hellin, lämpösin kätösin.
Voita suuria sulolla
Pienempien puoltajoiksi.
Kehen kosket, koitukohon,
Kehen katsot, kasvakohon.
Se, jolle sydämes suostui,
Siihen kansa suostukohon.
Kodin valtikka valitse!
Viepi Ilvon pöytään.