ILVO.
Lempeä kesäinen päivä,
Viel' anoppi lempeämpi. —
Mitä on minulla täällä?
Näm' on vierasta väkeä. —
Ilmarille.
Kaunisko? — Olenko kaunis?
Tääll' on kaunista kosolta.
Mutta Pohjolan terästä,
Sit'ei — min olen terästä,
Kauniskiiltoista terästä. —
Ilmari, sin' olet seppo —
Minä sun terästän vielä.
ILMARI.
Työssä tarvitsen terästä.
LOKKA.
Poikani, sydänalani,
Jonka maine maita kiersi,
Sinut verron veljekseni —
Hallitse tätä taloa
Niinkuin taito työntekoa,
Lempeästi ja lujasti,
Päin hyvinne, päin jaloinne,
Kohti totta korkeata,
Kohti kirkasta sineä,
Työ kohota, kansa nosta! —
Lento kurkea kohotti —
Talon valtikka valitse.
ILMARI (kaulaten Lokkaa ja Ilvoa).
Kiitos, mun sulo emoni,
Aina armas neuvojani! —
Kuin vapaa aviolempi
Immen ja sepon siteli, —
Tässä renkahat näette —
Niinpä Pohjan ja Kalevan
Vapaus siteitä etsi
Toimiensa ohjaksiksi,
Liittyäksensä lujaksi
Vartijaksi yhteis-onnen.
Sillä heimojen vapaus,
Irtokiimainen, sokea,
Ilman järkijärjestystä,
Oli kuin salattu surma
Joka miehen pään menoksi. —
Nyt, sovinnon vallitessa,
Maassa on kotivapaus,
Rauhan turva, työn menestys,
Kaikk' on yhtenä väkenä,
Kuin kotona suuri perhe
Lieden lämpimän varana.
Yksi on Kalevan kansa!
HÄÄKANSA.
Yksi on Kalevan kansa!
ILVO.
Sinä et muista Lemminkäistä,
Et emoni vaatimusta?
ILMARI.
Tuulen pyörre tyyntyväinen,
Ei enempi!
ILVO.
Eikö myrsky? —
Minä aavistan pahinta:
Tuhon valtavan tuloa.
LOKKA.
Istukaa, isot ja pienet,
Heimot Pohjan ja Kalevan!
Aika istuen lyhempi.
Hääväki istuu.