VÄINÖ.
Kalevatar, kansan äiti!
Hyvin hoitelit kotia
Kärsimyksissä kovissa,
Kun sota savuna suitsi,
Halla peltoja palelsi,
Runotarten kukka kuihtui
Kansan kalpean povessa,
Kyynel hyytyi poskipäille
Lauluksi herahtamatta —
Sinä lämmitit kotia,
Toivon säilytit suvesta,
Uskon uudesta ajasta,
Laulusta, vapaudesta;
Sinä seppohon sytytit
Tulen ahjohon sydämen,
Jonk' on taikavoimin taito
Maahan taivasta takonut,
Suomen ihmesammon luonut:
Kiitos, suur-emo, sinulle! — —
Annahan mun silmäellä
Tätä toivojen taloa!
Iso on pirtti Ilmarilla.
Syvä on allani perustus, —
Syvemmältä syitä etsin
Kaiken maailman menoihin. —
Seinät kuin valantavaski
Kiipeävät korkealle,
Niinkuin rannikko elämän
Mellastavasta merestä.
Siin' on turva taitomiesten
Temmellyksille, teoille. —
Tuolla katto korkealla,
Kaunis kuin kuparikello,
Itse Ilmarin takoma
Kotitaivahan kuvaksi,
Suuren Suomen päälaelle.
Korkealle se kohosi — —
Katon alta kansan mieli
Kohoa korkeammallekin,
Puhki kattojen kamahda
Luonnon tuorehen tupihin,
Elämän asuntomaille!
Siellä siipesi levitä
Hersyvillä hettehillä,
Ime vehmasta mehua,
Tuo se tänne, täällä tuoksu
Tervettä elämän totta.
Sillä kaunista kotia,
Innostuta ihmispolvet,
Ei huviksi herkän hetken,
Vaanpa tenhoa tekoihin kansa!
HÄÄKANSA (jyryisellä innolla).
Tenhoa tekoihin kansa!
VÄINÖ (jatkaen ennustavasti).
Minä näen nousevan sukuja
Into-Ilmarin povelta,
Luonnon äänten etsimiä
Tenhottuja työjaloja,
Jotka kansan taivaskaihon
Hehkuvaksi hengittävät,
Huokuvat kevätvaloa
Yli maan, ylitse kansan,
Suuren Suomen niemen luovat
Taitomiesten temppeliksi,
Jonka korkea kupoli
Vapautta ja valoa
Vartioipi,
Rauhantöitä, rakkautta
Seinät soipi.
HÄÄKANSA.
Vapautta ja valoa!
Rauhantöitä, rakkautta!
ILMARI.
Miekka vaikene mykäksi,
Ihmistyöt, tekojen kentät
Oikeuksista puhuvat,
Kansa töistänsä kohovi.
Sun sanasi, viisas Väinö,
Kansan toivot, kaipaukset
Voipi loitsia tosiksi.
ILVO.
Sinä tao miekkoja, seppo!
Naisten kultakangastansa
Anna helskyttää kotona!
Sota on miesi, rauha nainen.
Tai tahdot minusta miehen?
ILMARI.
Sulle on elämä rukki.
Sen emosi sulle antoi.
Miehen on elämä aura,
Väärin miekaksi taottu.
ILVO.
Miekan jos hävität — voitpa
Hävittää oman kotisi.
Elät rosvojen seassa,
Mielivallan miekan alla,
Herkkuruokana halujen.
Jollet pysty puoltajaksi,
Saat aleta suupalaksi.
ILMARI.
Siksi on rakettu rauha.
Rauhan lahjoja ja'amme —
Sinä lahjoista ihanin!
ILVO (kuin yksin).
Rauha jäi terälle miekan. —