ILVO.
Sulle ompelin, anoppi,
Sinipohjaisen hamosen,
Tähtitäplin kirjaellun,
Sekä vahvan villaviitan —
Lämmintä sinulle soisin.
Antaa anopilleen.
LOKKA.
Kiitos, lapsi, lämmöstäsi!
Koti lämpöinen sinulle,
Syksyllä satoa paljon,
Toivontähtiä suruissa!
ILVO.
Helmiheinäni, natoni,
Jonk' on liike toimintoa,
Jonk' on toiminta tekoja!
Ilmarin sisar ja silmä,
Sepon sukkela kätönen,
Onnentaikojen tekijä,
Muille, mut ei itsellensä,
Meren rannalla pesijä,
Joka toivoja tähysti;
Sinä vaatetat väkeä
Kuin pukee kevät ketoja —
Sinä neuvo nuorikkoa,
Opasta talon tavoille,
Sano askaret, asiat
Äyskimättä, ystävyksin,
Niinkuin sisko siskollensa
Hyväntahtoisin sydämin —
Sulle suuresta merestä
Helmet kaulalle punelin —
Kanna kaulasi jalosti!
Antaa Anjalle helmet.
ANJA.
Kiitos, kultainen kälyni!
Kansan helmenä heloita! —
Kun opit, niin opastan
Sun tutuille työteloille,
Neuvon töihin ja tapoihin.
Yhtä sulle en opeta:
Tietä toisehen talohon.
ILVO.
Kauneuden kaitsijani,
Kaasoni, sinulle tässä
Esiliina onneksesi!
Sen olet kirjannut kukilla
Kotiniityn niemen päästä —
Hyvin hoitelit suloni!
KAASO.
Vielä kauemmin suloa
Säilytä sydämessäsi! —
Se parahin kukkaniitty.
ILVO (Immolle).
Juohtomiehille jakele,
Vakaville vanhuksille! —
Tuossa itselles osasi! —
Naittajille, nuorisolle,
Lahjo kaikki naimakansa —
Kilvan ottakaa osanne! —
Immo heittelee lahjarihkamaa hääväkeen, joka kokoilee
mikä mitäkin jokainen morsianta kiitellen.