ILVO (Ilmarille).
Näinkö ostan ystäväni,
Näinkö valtani rakennan?
ILMARI.
Näin näytät elämän lahjat
Kaikki yhteistä olevan.
ILVO.
Yhteistäkö sun älysi,
Sepontaitosi?
ILMARI.
Yritän
Kaikki keinoni jaella
Voitoiksi tuhatluvuille.
Niin ja'amme lähdevettä,
Joka pulppuaa pihalla
Ympäri tuhanten juoda.
Ethän tiedä, kons' on silmä
Täältä kuiva, tuolta täysi,
Tätä on sulla, toista muilla.
Tarpehemme, toivehemme
Toisihinsa kietouvat
Kuin oksat tiheikössä
Taikka juuret maan sisässä;
Niin luovat väkevän metsän,
Jok' ei kaadu, ei läpäise,
Vainustellessa petojen.
ILVO.
Teillä on omat tapanne.
Tuskin niitä tunnustaisin —
Jollen lempisi sinua. —
Orjako isännän verta?
ILMARI.
Minä en orjia suvaitse.
Kaikk' ovat vapaita täällä:
Työ on arvoksi jokaisen.
ILVO.
Onko korkea matala?
Tai väkevä heikko, suurko pieni?
Kulta rauta?
ILMARI.
Vaihtelevat
Arvot ja asemat maassa.
Aika vierähtää välillä,
Toista silmäsi näkevät;
Monet heikot ja matalat,
Joit' on vitsonut vihuri,
Sitkistyvät, suurenevat,
Yli vaaran vahvimpina,
Hartevina hallitsevat —
Käskevä, väkevä, korska
Entisyys lahovi maassa.
LOKKA (taluttaen suurseppoa).
Tässä entisyys — isosi.
SUURSEPPO.
Terve teille, maan matoset,
Kaivajat kanervamullan!