ILMARI.
Terve sulle, suur-isoni!
Jälkikansasta iloitse!
Syleilee suurseppoa.
SUURSEPPO.
Tekö korskina taotte
Maahan taivahan taloa?
Minä sen takelin tuonne
Korkealle päämme päälle,
Missä maailmat menevät.
ILMARI.
Ilmalinnasi ihanat
Eivät ne ylety maahan.
Siksi meillä on omamme —
Varataivas on talomme.
SUURSEPPO.
Tuulen on tupia teillä,
Myrskylintujen pesiä,
Taivahisten armon alla,
Tiellä maallisten vihojen.
ILVO.
Meille kaikki on elämä:
Suru, rakkaus, vihakin —
Niit' elä kateile meiltä. —
Tässä vanhukselle vaippa
Talven tullessa levätä.
Asettaa vaipan vanhuksen harteille.
SUURSEPPO.
Soisin kyynelten lävitse
Teille taivasta näkyvän,
Yön pimeän kautta aamun.
Minun on takomatyöni
Ainakestävä, ikuinen.
Poikani, sukuni seppo!
Huuhdo virroista elämän
Ainakelpoista, ikuista!
Sitä tunnolla takele
Suomen suurtalon tueksi,
Vastapolvien varaksi.
Sitä ei katehet kaada.
Kohottaen kätensä.
Kansa, suureksi sukeite!
ILMARI (Lokan kera vanhusta pois taluttaen).
Sinä pilviä pitelet.
Meidän juuret viel' on maassa.
Maahan taivahan makua
Etsivät elämän työmme.
Ei kätemme ylty tuonne.
SUURSEPPO (yhä poistuen).
Kaipaus, — kaipaus, — kaipaus!