VÄINÖ.
Hän kohotti pilven reunan,
Mut ei taivasta avannut.
Moinen sallimuksen ääni
Käypi myrskysään edellä.
Pelonalaista kohinaa hääväessä.
ILVO (aavistaen itsekseen).
Pian on kosto kolkuttava
Kotionnemme ovella.
ANJA (taluttaen pikku poikaa).
Pääsi nosta! — tässä toivo! —
Tapa vanha on Kalevalassa
Tuoda nuorikon povelle
Sulhasen suvusta nuorin,
Jolle haastaisit halusi,
Kuinka kansan kasvattaisit. —
Tahto on emo tekojen. —
Nostaa Ilvon polvelle pojan.
Tässä poika polvellesi,
Nosta nuoriso jaloksi!
ILVO.
Mun on tahtoni haluja,
Mieltekoja. — Kasva, kansa,
Myrskylinnuksi merelle,
Jota ei yletä kotka,
Tullessa tulisen hetken;
Joka ei masennu maahan
Kohtalojen kolhinnasta.
Itse käske kohtaloa.
Sallimuksen sarvipäisen
Riistä ohjakset käsistä.
Kuole ennenkuin matelet! —
Rautahan sinut puetan,
Terästahdon sulle toisin!
Elä sallimusta syytä,
Syytä tahtoa omaasi!
Kansan murinaa.
ANJA.
Sinä aavistat sotia,
Vaikk' olet rauhanmiehen vaimo.
Poistuu pojan kera.
PELLERVO.
Noilla nurjilla puheilla
Sinä päällemme kukistat
Suurjumalten kolkon koston.
KAVE (salaperäisesti).
Korvissani soi kohina,
Suurten siipien suhina,
Silmäni näkevät sankan
Tuhopilven Pohjolassa.
Kansa pelon-alaisena.