POIKA PIKKARAINEN (palaten).
Morsian! Minulle miekka!
Tahdon suojella sinua.
ILVO.
Sinä urhoksi sukeut.
Kerran sun sisusi luopi
Miekan kuntosi mukaisen.
Ensin kasva ja karaistu!
POIKA PIKKARAINEN.
Kyllä, morsian ihana.
Sepon suuruiseksi kasvan.
IMMO.
Kuulitko pojan pyrinnön?
Ilmari ihanne Suomen,
Rauhan-urho, ei soturi. —
ILVO.
Emo luonnotar imetti
Mulle maidossa terästä —
Sitä Suomelle imetän,
Kansan runkoa rakennan.
Kasva, lapsi, korkealle,
Mutta vankaksi ylene!
Immo nostaa poikaa ja kansa uusii viime säkeen.
VÄINÖ.
Miekka on hätävaramme.
Viisaus velisanainen
Ensin tarjoaa kätensä.
Hyvän tahdon taikakeino
Usein pulmista pelasti.
Vasta, kun peto vihainen,
Kynnet, hampahat haralla,
Syöpi syytöntä sukua,
Miekalta kysymme mieltä
Kansan kiusatun avuksi.
Kerran kaikki heimot, henget,
Joilla soi sydämenkieli,
Kaiken antavat omansa
Yhteisen pesän avuksi,
Kuin kylän tulipalossa,
Joka kättä kaivatessa,
Joka henki tuo apunsa.
ILVO.
Miekka on sydän sodassa
Eikä moinen melto mieli!
Seppo, miekkojen takoja,
Sinä ota Kalevan ohjat!
Loistavin kala meressä
Uipi parvensa edellä,
Taitomies edellä joukon.
ILMARI.
Suurin kurki parven kärki,
Väinön aattehet avarat
Kuin avara tähtitaivas;
Väinön innostus ihana,
Kuin ukontulien läike —
Ne Kalevan kansan johto.
Työssä seppo käy esinnä,
Laulaja sotarivissä.
VÄINÖ.
Minä vain sytytän; kansa
Kaukosankarin sivulla,
Kuin palava myrskypilvi
Valloittaa vapautensa —
Kauko Suomen miekan kärki.