ILMARI.
Kun sinä tyvestä työnnät
Minne miekan on asia.
ILVO.
Kauko? Lemminkäinen lieto?
Hurja häitten häiritsijä,
Sovun sortaja levoton,
Joka Pohjolan häväisi —
Hänkö Suomen miekan kärki? —
Ennen mulle miekan suotte:
Min' etsin etuja Pohjan
Kuin Kalevan — mulle miekka!
Minä johtoa tajuan,
Minä korskan Lemminkäisen —
ILMARI (hillitsevästi).
Kuohut, kultani, vihasta!
VÄINÖ.
Kauko ei katohon jouda.
Kaikki tarvitsee Kaleva,
Verta lämmintä eniten,
Nuorta mieltä liiatenkin.
Pyrähtää torvi. SANANTUOJA sisään.
SANANTUOJA.
Siell' on Kauko Lemminpoika
Joukkoinensa!
VÄINÖ.
Käske tulla!
LEMMINKÄINEN (sotaveikkoineen).
Kättä, veikot! Kättä, urhot!
Onni Ilmarin pitoihin!
Minä tulen Pohjolan periltä,
Sammon mailta.
VÄINÖ.
Uutta tuonet?
LEMMINKÄINEN.
En vihoja teille kanna,
Vaikka tuon sotasanoman.
Sinne tyhjensin vihani,
Täällä tarjoan käteni.