VÄINÖ.
Työtä väljässä valossa.
Runottaret, laulun immet,
Valvokaa valon etuja!
Siitä puhkeaa vapaus
Kuin kevät povelta päivän.
LEMMINKÄINEN.
Vapaus, haluni taivas,
Sulle soitan säilälläni,
Sulle taistelen ja juonkin —
Vapautta vartijoimme!
HÄÄKANSA.
Vapautta vartijoimme!
ILVO.
Vapaus, hääilomme lapsi,
Jota Louhi ei kironnut.
Vapaus, sylini sulho,
Rakkauteni elämä,
Jolla on sampoja satoja!
ILMARI (Ilvolle).
Kaunis mun vapauteni!
Pöydän päähän sun korotan.
Näen samponi sinussa. —
Mut onnenjanoinen kansa?
IMMO.
Kansako! — sanonko, seppo?
Mulla sampona on sahra,
Jolla kaivan maankamaran,
Suomen suurennan, sulostan.
PELLERVO.
Siin' olemme yhtä mieltä:
Kullakin oma on sampo.
LOKKA.
Sampo on sydämissämme.
ILMARI.
Kun se kestäisi, eläisi. —
Väinö! — meitä nyt opasta!
VÄINÖ.
Seppo lausui sammon löytöloitsun:
"Jokainen jokaista varten
Työtä tehkämme tulessa!"
Mitä on onni armolahja,
Vaivattamme valmistettu? —
Irtokukka kulmillamme,
Joka kuihtui ja karisi.
Vasta, kun on kunkin meistä
Sampo juurtunut povessa,
Kun sen itse valloitamme
Työllä, vaivalla, verellä —
Silloin on se onnentammi,
Ylösversova, vakava,
Lemmenlehviä jakava,
Eikä Louhi sit' anasta. —
Joka joukko! Kaikki kansa!
Heimot, lahkot! Lähtekäämme
Käsitysten, veljetysten
Sammon valloitussotahan!