Seuraavata laulettaissa runottaret yhä enemmän
kirkastuvat värivalossa Väinön ympärillä.
PELLERVO.
Kerronpa valon tarinan teille.
Laulaa Väinön säestäessä.
Louhi, orjien emäntä,
Valon kansalta varasti,
Onnen kätki kuoppahansa,
Sysipilvillä sokaisi päivän.
Maa valitti, kansa itki:
"Ukko, auta valkeus vapaaksi!"
Kansa uusii viime säkeen torvien säestäessä.
Ukko nousi pilven päälle,
Siellä jyskytti, jyrisi,
Pilvet puhkoi ja punasi,
Ilmoihin salaman tulta iski,
Louhen vallan mustan mursi:
Päivä paistoi — Miss' on Suomen sampo?
Kansa samoin kuin edellä torvien säestäessä.
Yölepakko häipyy: pirtti valkenee.
Vuoressa unisen Pohjan,
Louhen kylmän kynnen alla,
Siell' on sampo, sieltä etsi.
Taivahan tulella rintas täytä,
Orjavallan kahle katko,
Miehen mieltä, miehen kättä käytä!
Kansa soiton säestäessä uusien laulaa kolme viime säettä.
Koko hääsali loistaa lumovalossa.
ILVO.
Anja, annahan kätesi!
Hiiltä kannamme sepolle,
Ahjon tulta auttelemme! —
Luovu en sinusta, seppo.
ANJA.
Jatkamme emoni työtä
Kuin vuosi ajan pituutta.
ILMARI.
Työtä, uskollista työtä.
Jäsenemmekin alati
Toisiansa palvelevat,
Toinen toista ei hyleksi.
Kansako tekisi toisin?
Jokainen jokaista varten
Työtä tehkämme tulessa!