NIILO (kädet käsissä katsovat silmästä silmään).
Viel' elät hellä, rakas Elmani,
Sä mulle kalliimpi ja suloisempi,
Kuin Reinilaaksoin ihanimmat ruusut!
Siis terve, rauhan, riemun vartiani,
Taas urho-sydän lempeen liittyköön!
ELMA.
Ja sulakoon kuin kulta kultahan
Perheemme onnen-liekin lämpimässä.
Syleilevät toisiansa.
NIILO (Hannulle).
Viel' elää isä, konnussaan kuin karhu,
Tuo sydämmeni urhouden alku!
Liisalle.
Viel' äidin hellä sydän sykkäilee,
Sä rakkauden liehdoit rintahani!
Siis terve teille, onnen pylvähämme!
Nyt raitistukoon vanhat sydämmenne!
HANNU. LIISA.
Oi terve sulle, sankar'-lapsukainen.
NIILO (Antille).
Ja veljeni! — sä rauhan rinta-lapsi,
Jok' iloitset vaan kodin kainalossa!
Jo kuohahtakoon veres hyytelöstä,
Kirotkoon rauhaa nuori sydämmesi,
Jos tahdot isäs poikaa veljestellä!
ANTTI.
On talvi-unen korsattuaan karhu
Viholliselle kahta kiukkuisempi.
NIILO (kansalle).
Te miehet myös, jo koston kirvehillä
Kuninkaan veren hintaa etsikäätte,
Ja rientäkäätte sota-tanterelle
Vihollisenne päitä pilstomahan;
On jalompaa se työ kuin jänis-jahti
Tai ilveksen ja karhu-äijän pyyntö!
KANSA.
Viholliselle kuolema ja kosto!
Rytyyttävät jalkojaan.