BAALAK.
Te liiton rikkojatko rauhan tuotte?
ZUUR.
Sovinnon kättä sulle tarjoamme,
Vaan sotaa varten. Silloin rauha taattu,
Kun miekka piilee miesten manttelissa.
BAALAK.
Niin, tekö, vanhat riidankapulat,
Sopua tuotte? Lausu tarkemmin!
HUUR.
Mun lausua suo, kuningas! —
BAALAK.
Niin lausu!
HUUR.
Se huomaa, että usein veljekset
Menestyspäivinänsä kiistelevät
Ja käsikähmään käyvät keskenään,
Mut hätähetken, yhteistuskan tullen
Taas liittyvät he vihollista vastaan
Ja joka miekass' on kuin yksi käsi,
Kuin yksi tahto joka työtä johtaa
Ja sisäkiista ulkovaaraan sammuu.
Niin veljen kättä tarjoo Moabille
Nyt Midian; on valmis liittohon,
Kun yhteisvaara uhkaa.
BAALAK.
Liittohon! —
Bileamille.
Saat mennä, aamun mies, nyt herras haltuun. —
Hän korpeen rajan yli saattakaa!
Assarin viittauksesta tarttuu kaksi sotamiestä Bileamiin.
BILEAM (kätensä ylentäen).
Oi kansat nukkuneet! miks' ette nouse,
Vaikk' ylennettäis teitä taivaihin?
Vaan alhaisien tekojenne valtaan
Te sorrutte kuin pohjaan Sittimin.
Ja muistoanne kertoo maailma
Kuin autiota Suolalaaksoa.
BAALAK (tarttuu keihääsen, yrittää viskata sen Bileamin jälkeen).
Baal avita! jos suutasi et sulje,
Niin keihästän ja paistan sun.