EGLON.
Oi säästä,
Isäni, hänet kansan tähden!
Bileam viedään.
BAALAK (ruhtinaille).
Siis
Tunnette vaaran?
ZUUR.
Kuka korven poika
Ei edelt' aavistaisi myrskyä
Tai kynnyksellään tuntis vihollista?
BAALAK.
Se vihollinen onko —
ZUUR.
Israel,
Tuo kansa, joka jumalastaan kerskaa,
Ett' yksin maailmat hän hallitsee
Ja yksin kansat valtaa. — Huomaathan:
Jumalten neuvostossa monta päätä
Vaan häiriöitä synnyttää ja riitaa,
Kuin eripuraa vaimoparvessa.
Yks ainoa kuin on ja viisas hän,
Niin näyttää parhaat keinot keksivän.
BAALAK.
Niin olisko? Mut Siinain pyhistä
On Israelin voiman alkujuoni.
Mit' uskot heistä?
ZUUR.
Kummaa joukkoa,
Välillä henkien ja ihmisten.
He miekkavöin ja valkoviitassaan,
Kuin jumalina, maassa liikkuvat:
Kun näet kaukaa, tunnet vapistusta,
Kun lähenevät, maahan lankeat,
Et kestä tulta heidän silmistään.
Asuvat luolissa ja tutkivat
Jotakin syvää henkimaailmaa.
Niin taidon avaimia halliten
He kasvit tuntevat ja eläimet
Lumota voivat, taudit parantaa.
On moni vamma, vaiva, miekan jälki
Heilt' erämaassa saanut virvoitusta,
Kuin kastehelta aron orpo kukka.
Vait auttavat ja palkkaa pyytämättä,
Vait väistyvät taas, nimen tietämättä.
EGLON.
Zuur jumalista kertoo, kuulkaahan.
Jos niitä on, hän niitä nähnyt on.
ZUUR.
Niin armoss' alttihit, mut vihassakin julmat
Ja kostoss' ankarat.