ZUUR.
Et kiellä, Baalak, näen kasvoistasi.
BAALAK.
Siis liittoon oijetkoon nyt käteni
Ja miekkamme taas tehkööt veljeyttä,
Kuin veljeys on veressämmekin!
Zuur, Rekem, Evi, Huur ja Reba,
Teit' tervehtii mun vanha miekkani!
Mut sitten kääntykäämme jumaliin!
Kentiesi heitä uhrit taivuttaa
Ja voiton-arpa meille lankeaa.
TOINEN NÄYTÖS.
Palmupuisto Bileamin asunnon edustalla Eufratin rannalla. Virta näkyy.
BILEAM. ORJA, soihtu kädessä.
BILEAM (huoneensa avoimessa kattosalissa).
Joll'ei maan kansat omass' itsessään
Varoitus-ääntä kuule — hukkuvat.
Meiss' itsessämme asuu johtotähti,
Jumala, joka pyrkii valtahan.
Mut miksi voimatonna raukeaa
Yritykseni kuin tuo hanke lasna,
Kun veljissäni tahdoin toteuttaa
Mun tahtoani, muka oikeata,
Ja vastahangan kovan kohtasin
Niin että neuvotonna tuskastuin
Ja julma vimma paisui sisälläni,
Remahti itkuhun tai parkunaan
Tai salakirousten salamoihin,
Kunnekka sydämmeni kiukku uupui
Ja mieli häpes omaa katkeruuttaan.
Niin päivä kirkastui.
On kesympi nyt intohimoni
Ja kiihkojani johtaa pyhä liitto,
Pyhimmän kanssa tehty minussa.
Nyt eikö korkein minussa tee suurta
Ja täydellistä? Miks' en voita nyt
Totuuden vallan alle maailmaa?
Vähittäin, ankarasti taistellen,
Minussa totuus voitti valtikan
Ja tässä hallitsee. Mut tuolla
Maailmassa, mun kansassani, josta
Ajettiin minut tänne siirtolaan,
Miks' siell' en elämää voi luoda? Miksi
Totuuden siemen siellä hyljätään?
Ja Moab, ennen kansain valtias,
On hengenheikko, arka, neuvoton,
Lihava, liikasyöjä, henkipatto,
Sisältä ontto, ulkoeläjä.
Siit' olen levoton, en unta saa,
Näkyjä näen. Missä viipyvät
Vakoojani, mun uskolliseni?
Ma heitä varron. — Tunnen, aavistan,
Ett' tääll' on kohta miehet Moabin,
Rukoillen apua taas toistamiseen.
Seuraanko heitä? Heidät hylkäänkö
Ja kansani, jok' on mun hyljännyt?
Ken kolkuttaa?
ORJA.
Sun omat oppilaasi,
Vakoojat Moabista palanneet.
NERGAL, OMRI, ORGON, ORNAN, LAOMER ja PATROS.
BILEAM.
O, tervetulleet! Sinne kiiruhdan.
On aamuhetki meille kullan kallis.
NERGAL.
Meit' ajoi rankka kiire kantapäillä.
On tänne tuloss' airut Moabin:
Kun ensi avunpyynnön hylkäsit,
Kuningas Midianin ruhtinaat
Nyt luokses lähettää ja poikansa.