BILEAM.
Siis neuvoisit?
ORGON.
Kuin neuvoo kokemus:
Viisaille totuus säästä! Joukkoa
Vaan kiihkot, luonnonvietit nakkelee.
On taikatemput heille uskontoa
Tai uskonmenot taikatemppuja.
Jos selvää, kirkast', ymmärrettävää,
Jaloa, suurta, korkeaa jos lausut,
Ei heihin pysty se, on kaukaist', outoa,
Suu auki kuulevat ja kylminä.
Mut käytä ääntä mannun mahtavaa,
Salaista, synkkää kätke sanoihisi
Ja anna uhkausten leimahdella,
Lupaile jotain, joka aistit hurmaa —
Niin tekee viisas Baalin pappikunta —
Niin kansan mieli kuohuu vaahtonaan
Ja sokkona se johtoasi seuraa,
Kun pelkää se tai lupauksiin mieltyy.
BILEAM.
Tuo keinosi on myrkyn sekoitusta,
Jok' ohjaa Baalin orjapalvelusta.
Se hetken hurmaukseen juovuttaa,
Mut suonenvedot jättää jälkehensä
Ja terveet elinvoimat hervaisee.
OMRI.
Siin' oikein lausut, jalo mestari.
Nuo Baalin tunnustajat joukottain
Näkyihin vaipuvat ja jäykistyvät.
Ken haudantakaisesta hekkumasta
Hourailee, kuka liekkimerestä
Tulena palavasta. Toiset kuuntelevat
Ja kauhistuvat. Mut ei parannusta
Siit' orastele, sen kuin pelkoa
Ja kurjaa, velttomaista ruikutusta.
BILEAM.
Jalompi juuri puhkee parannuksen,
Sisäinen voima heristyttää sen.
Elämä on se voima. Jumala
Se elämä on. Hänet itsessäni
Kun tunsin näin myös ympärilläni.
Hän vuotaa minuhun ja minusta,
Itsensä toteuttaa kaikkialla,
Hän minussa kuin minä töissäni.
Tuon ainoan jos Moab omistais,
Sen voima kasvais, into puhkeais.
NERGAL.
On Jumalasi oman henkes lapsi.
Sit' itse hoitelet ja kasvatat,
Sen tappaa voit, kun kerran kyllästyt.
BILEAM.
Noin opettaa voi henkirikkoinen —
On moni sellainen jo syntyjään:
Sokeahenkinen tai mykkä, kuuro
Tai raajarikko, sisällisesti. —
Maapallon yltä riistä taivaskehä,
Jumalan henkipiiri ihmiseltä —
Pimeinä kuihtuu kumpikin.
Mut ruumihin, kuin hengen vammatkin,
Vaan säälittävät, eivät suututa.
Sinua säälin, Nergal poikani.
NERGAL.
En huoli säälistäsi. Olen mies,
Vereni jylhää, kaldealaist' on.
LAOMER.
Mut Israelin salavakoojat
Minussa suuttumusta nostavat:
Kuin ruton Moabiin he kylvävät
Sen uskon, että kaikki ihmiset
Vaan eläimiä ovat, niinkuin aasi,
Apina, nauta taikka koiranpentu,
Mut Herran kansaa yksin Israel,
Jehovan poikia — ken nöyrtyy heille,
On onnellisin heidän orjanaan:
Saa armoleipää, vaaterepaleita. —
Noin kansa suvustaan kun halpaa uskoo,
Se vaipuu vaan, ei nouse, ylene:
Jumalan suku yksin jumalistuu.
BILEAM.
Siis neuvot, Laomer?