Baalakin airuet: EGLON, ZUUR, HUUR, EVI, REKEM ja REBA
sekä KAKSI ORJAA kantaen lahjoja. ERÄS VAIMO, risutaakkaa
kantaen, opastaa heitä
VAIMO.
Hän täällä on, tuo väärän uskon mies,
Jok' yllyttää ja kiehtoo nuorukaiset,
Jumalat hylkää, haastaa omiaan.
Hän monist' autuaista jumalista
Vaan yhden jättäis eloon — yhden vaan!
Sit' aatelkaa! Jos yhteen omenaan
Ken vaihtaa kymmenen, on aika hupsu.
Ja kymmenen jos sikliä ken antaa
Voi yhdestä, on varmaan mieletön.
Ei hupsu toki eikä mieletön
Hän olla voi — hän siks' on liian viisas,
Mut, tietäkää, hän liitoss' ilkeässä
On vuoripeikon kanssa — tuoll' on vuoret!
Jos jumalat hän kukistaa, niin voittaa
Hän aimo palkan. Huh, kuin kamalaa!
Baal auta meitä uskoss' oikeassa!
Menee.
EGLON.
Rauha huoneellesi, aamun mies!
BILEAM.
Siunaus sinulle, Baalakin poika! Istukaa, levähtäkää puun varjossa.
Päivä nousee.
EGLON. Ensin asiamme. — Jospa nousisi Moabille voiton päivä! — Tuomme sinulle kuninkaamme kunniaterveiset ja lahjan.
Kaksi orjaa aikoo laskea lahjat Bileamin eteen.
BILEAM.
Pidättäkää! — Teidän asianne! Enkö jo sanonut Baalakin ensi airueelle:
"Vaikka antaisi kuningas minulle huoneensa täynnä hopeaa ja kultaa, en
sittenkään voisi luopua Jumalani sanasta tekemään vähää tai paljoa".
Kieltäisinkö vakuutukseni? Kiroaisinko totuuden kansaa?
EGLON. Kuningas Baalak katuu syvästi, että sinut karkoitti. Hän istuu säkissä ja tuhassa ja hänen kansansa veisaa murhevirsiä. Öljypuut eivät vuoda lohdutusta ja viinitarhojen riemu on ehtynyt.
BILEAM.
Jollei vaan myöhään vuotais kyyneleet,
Niin voisi niistä riemu versoa. —
Ken kansaa johtaa? Baalin papitko?