BILEAM.
Ken lähtee seuraan teistä, ystävät?
Ken epäilyst' ei tunne?
NERGAL ja OMRI.
Minä! Me!
BILEAM.
Te kaksi? Kaksi uskollistani!
Siis tulkaa. — Helppo yksin hurskastella
Ja kansan jättää, itse viisastella.
Näyttäen Eufratille.
Mut tuoll' on joukko valonjanoinen,
Se teille jääpi, sitä valmistelkaa,
Ikuisen päivän nousuun hoivaelkaa. —
Nyt nouskaamme! Ja meitä hallitkoon
Valoisa, uhri-altis hengenlämpö!
Lähtevät. Lauttaväen laulua.
On valkeus
Maan vapaus
Yön hengist', ilkitöistä.
Nouse siis aurinko korkealle,
Neuvo tie oikea maailmalle!
Terve, oi, maailman valkeus,
Elämän soihtu, viisaus!
Vie kansoja,
Kuin haaksia
Maailman myrskyöistä.
KOLMAS NÄYTÖS.
Abarim-vuoristo. Näkyy Moabin keto ja Jordan; etäämpänä Kuollutmeri.
OMRI, NERGAL, ZUUR ja EGLON tulevat seurueineen.
OMRI.
Hän viipyy hetken. Yksin tutkia
Hän tahtoo vaikeata tehtäväänsä.
Niin lähtehestä, joka häness' elää,
Ammentaa voimaa elintehtäviinsä.
NERGAL.
Hän meidän käski kansaa kuulustella,
Se onko kylmä, penseä tai lämmin,
Terästä, vaskea tai tinaa vaan:
Jos terästä, niin miekka pelastaa,
Jos vaskea, niin kilpi suojelee;
Mut tinan pelastaa vaan viekkaus,
Sulava, liukas.