Menevät.
1:NEN VARTIA. Nuo eivätkö lie jotain roistokansaa.
2:NEN VARTIA.
Kuin mekin, arvelet, joit' ei voi päästää
Iloihin ylhäisten ja taivahisten,
Kun meillä ylhäistä ei ystävää,
Jok' ostais pääsyluvan pitopöytään —
Me ulkonaisen pimeyden lapset!
1:NEN VARTIA.
Niin maalliset kuin taivaan ruhtinaat
Vaan valittunsa kestiin kutsuvat.
Ei meidän miehet sinne pääse, ei.
Kirottu olkoon taivas sekä maa!
2:NEN VARTIA.
Baal auta! Täällä tohdit kirota!
Jos tietäisit kuin vanha Baalin pappi
Kuvaili koston liekkijärveä,
Ikuista kuolon merta.
1:NEN VARTIA.
Kerro tuosta!
2:NEN VARTIA. Hän kertoi — mutta tääll' on pimeä. —
1:NEN VARTIA. Mies, lausu mitä kertoi!
2:NEN VARTIA.
Kuulehan!
Tulinen järvi on kuin Kuollutmeri,
Niin jylhän kolkko, musta, kamala.
Siell' asuu kurko, loiskii liekkiä,
Niin lekioittain apupeikkoja
Hän tuuleen tuoksuttaa. Ne lentelee
Ja vinkuu, ulvoo, puskee, myrskyää.
1:NEN VARTIA. Niin, puskeeko?