ELISUR.
Kivitettävä!
SIMRI.
Meit' eikö paina sama synninkuorma?
Te himon liiton tuokioksi teitte,
Minua kiehtoo — tunnen jotain pyhää —
Se kuolemankin uhalla mun valtaa.
NAHSEN.
Lumous täällä vallitsee.
ELISUR.
Ja syy
On meidän niinkuin hänen.
NAHSEN.
Hyvällä
Yrittäkäämme häntä vieroittaa, —
Veljemme, Simri, muista Kooran surmaa!
Hän niskoitellessansa nurin niskoin,
Kuin hurtta, liekkikaivoksehen syöstiin
Ja omat veljensä vei mukanaan.
SIMRI.
Kun rakastan, en pelkää kadotusta.
NAHSEN.
Jos rakastaisit, kaikk' ois luvallista.
Mut tunnustele tuota noidan nuolta,
Siit' eikö syttynyt vaan himon liekki,
Niin saastainen ja halpa, että löyhkän,
Kuin spitalin viet Kosbin kanssa leiriin.
SIMRI.
Siit' auta, Jehova! en tahdo vaaraa.
On mulle kansani kuin teille kallis.
Mut eroittaa ken liekin liekistä?
NAHSEN.
Kun vieras liekki vieraalt' alttarilta
Jehovan silmissä on kirottu,
Ja naisen uskottoman sydän myöskin
On vieras alttari, niin lempesi,
Kun sieltä syttyi se, on kirottu.
ELISUR.
Jehovan suulla Nahsen haastelee.