Ja onneton oli se aamukin, jolloin johtajan kasvot Aatamia varjostivat. Almanakka ennusti sen päivän "selkeäksi", vaan kirottava oli almanakka silloin, sillä sumuinen oli aamu, sateinen päivä ja myrskyinen ilta.
— Aatami Kehnolin! lausahti vakainen ääni.
— Tässä seison minä Kehnosuon kylästä, ilmoitti kumartaen Aatami.
— Mitä on tapahtunut? jatkoi kuiva ääni, osoittaen kirjettä.
Ohut nuorukainen vaaleni. Hän tunsi seisovansa jalkapuussa. — Ar — — maht — — akaa! änkytti hän.
— Tämä kirje?
— Mi — — mi — — minun.
— Mikä on tämä kirje?
— Ra — — rakkauteni sanansaattaja.
— Se on luvaton!