Kuvauksia.
Linnun poika
Ihmelapsi isäänsä
Kirjoitelmia.
Ajatelmia
Suomalainen huoneentaulu
Teaatterin johdosta
Setä Iisakin raittiuskanta
Kirjailijain tekijänimistä
Kotimainen tunnelma
Mitä nyt?
Eri oikeita
Edes nuo kukat
Häiritty rauha
Itsemme puolesta
Sanomalehdet jokapäiväistä leipää
Uudet aatteet
Tanssin puolesta
Miltä Henrik Ibsen minusta on tuntunut?
Puheita.
Puhe Käkisalmen 600-vuotisjuhlassa
Viisi veljestä
Puhe Kirjailijaliiton avajaisissa
Isänmaalle
KOTOISIA TARINOITA I
NUORI AATAMI.
— Ei hän kauan elä, kyllä Jumala hänet korjaa pois, hänellä on niin erinomainen muisti, että sit' on oikein ihme. Kun sisarta opetettiin aakkosia tuntemaan, niin veli, pikku Aatami, oppi ne alusta pitäin ulkoa, ja samaa kyytiä meni koko aapiskirja, että avosuin vaan saatiin kuulla, kun poika paukutti, että seinät soi. "Ymmärrätkö", kysyi kanttori lukukinkerillä, "ymmärrätkö mitä luet?" Silloin pojan päässä silmät seisoivat kuin kanttorin taulunumerot kirkossa ja punakkana purki hän aapisen lukuja kuin lankaa kerältä, kunnes kanttori oikein väkivoimalla hänen vauhtinsa seisotti. — Nyt osaa hän jo lukea sisältäkin ja mitä kaikkia hän voisikaan oppia, — mutta eihän semmoinen lapsi kauan elä.
Jotenkin tuollaisia ennuspuheita ja tunnussanoja kulki Koiramäen pikku Aatamista kylän täysikasvuisen vaimoväen keskellä. Selvästi nähtiin, että poika tunnussanoista iloitsi, vaan ennuspuheita kuuli hän hyvin suuttuneilla korvilla, sillä kuolemaan oli hän yhtä vastahakoinen kuin kaikki muutkin sitkeähenkiset. Hän siis vastoin ennustuksia eli oikein tahallansa ja luki ulkoa kaikki kirjat mitä siihen aikaan Koiramäen torpassa pidettiin tarpeellisina: niihin kuului jo mainittu kukkolehtinen aapinen, pitkä katekismo ja kaita virsikirja sekä pituutensa levyinen almanakka, joten hän tunnustettiin suurimmaksi tietoviisaaksi koko Kehnosuon kylässä.