Simo. Kun tämä vaan ei päätämme höyryttäisi kuin viinapannun hattua.
Jaakko. Juokaat vaan tekin, herkkä-korvaiset hovirouvat, kihmaiskaa, jotta korvanne soipi kuin huilu ja pasuuna! Laulakaa ja tanssikaa, te levottomat heinäsirkat! Hyppikää, te tervatepot ja piimäpirkot!
Reetta. Musiikki vinkuu mun korvissani kantapäästä kiireesen asti.
Sere. Kaksi Simoa näkyy mun silmissäni, kaksi kaunoista Simoa. Aika on jo tanssia, nouskaamme! Nouskaa yöunestanne, te sorjat laakson sammalkukat, te kartuiset kanervat ja kuusten ranaiset oksat! Tirkistelkää ja kurkistelkaa tätä metsän haltijain leijuilevaa tanssijoukkoa!
Simo. Ovatpa tottakin aika siirapissa nuo naiset!
Jaakko. Pehmeitä kuin paistikkaita ovat eukot; Simo, pyöritä heitä, tanssita, jotta höyhenet pölyää! Minä soittaa renkutan pirunpolskaa, jotta kattilan vaskiseinät rämisee.
Nytpä alkoi soitto, kun Jaakko kalikalla kattilan kylkeä kilisteli.
Vinhasti silloin Simo pyöritti Sereä ja Reettaa.
Jaakko. Hih, tätä hovileikkiä, tätä kuninkaallista tanssia!
Lyö jo, Simo, varpaas,
Iske, Sere, kenkäs,
Käännä, Reetta, kantapääs!
Pyöri, tarrapappa,
Villikissa vingu!
Reetta, nyt on kultahääs!
Heti hajosi nyt tanssin touhu ja äänettömyys vallitsi hetken.