Ylen kuumeni Simo ja päätänsä ravistellen asteli hän yhä permantoa.
Reetta. Kuninkaallinen Jaakko Härkäpää olet, rakas mieheni.
Jaakko. Puhu suoraan ja koristelematta, Reetta! Enpä ole enää juopunut ja höyry-otsainen kuningas, vaan selväpäinen Jaakko.
Sere. Selkeä on nyt isäni kuin sauna lauantai-iltana.
Reetta. Siitä saunasta kyllä lähtee Simolle löylyä. Onpa isälläsi viisas kuin härän pää.
Heti tuon kuultuansa heilahti tyttö Simon nenän alle ja hätäisesti sanoa tokaisi:
Sere. Tiedä, Simo, että isälläni on viisas härän pää!
Noin lausuttuaan tytön heilake taasen äitinsä viereen istahti.
Simo. Kuulkaahan, appeni, poikanne sanoja! Rakastanpa minä sydämestäni Sereä. Sopikaamme pois turhista jutuista ja keräjistä. Peskäämme molemmat suumme puhtaiksi solvaus- ja riitasanoista!
Jaakko. Vapaan tahdon annan minä, mutta siitä pykälästä en — — —