Jaakko. Pykälä on mun päässäni, selvä lainpykälä, joka avaa pelastuksen portit.
Simo. Aiotteko mun syypäänä sysätä lain kynsittäväksi? Älkääpäs! Se kakkulankeppi lipsahtaa renkaasta!
Jaakko. Mun päässäni lainpykälä on, joka pelastaa.
Reetta. Älä murehdi, Sere, lainpykälä on isäsi päässä!
Sere. Mun isäni päässä!
Simo. Lausukaahan selvillä puheenparsilla tarkoituksenne, sillä — — —
Jaakko. En vaadi ketään uskomaan, mutta lainpykälä on selvä.
Ylen oli jo tuskastunut Simo, sillä pahan saksiin arveli hän joutuvansa.
Simo. En tahdo minä riitaa, vaan sovintoa hieron. Mutta sanokaahan, appeni, sen pykälän syvyys ja viisaus!
Jaakko. Ahaa! Osaatko jälleen sanoa apeksi? En suvaitse minäkään pitkiä puheita, mutta se pykälä ratkoo rautasalvat mun tieltäni. Tunnet, Simo parka, tässä miehessä Jaakko Härkäpään!