Simo.
Pois on kulta kukkarosta
Kullan käsi kainalosta,
laulan minä, enkä viinanpoltosta sakoitettua appea suvaitse!
Jaakko. Enkä minä.
Simo. Teitäpä viinanpoltosta sakoitetaan.
Jaakko. Sakoitetaanko mua viinanpoltosta?
Simo. Sala-viinanpoltosta sakoitetaan teitä.
Jaakko. Luulispa sitä toisesta pojasta. Mutta eivätpä ylety ruunun kynnet tämän Jaakon niskaan. Ijankaikkinen suolatynnyri ennen hartiani rusentakoon kuin se häpeän tahra. Ei sakoiteta Jaakko Härkäpäätä, sanon minä!
Kovin nämä sanat painoivat tuumihinsa Simon ja levotonna alkoi hän permantoa astella.
Reetta. Kuinka, rakas Härkäpäiseni, kuinka voit pelastua tästä paulasta?