— Minkä mahdollista, hyvä herra. Mutta — —
— Eikö kokonaan? Se ei kelpaa. Viekää takaisin. Repikää auki. Olen täysvillainen.
— Mutta kohtuutta, hyvä herra, kohtuutta ja tasapuolisuutta!
— Näette, että olen tasainen, mutta vaadin täysvillaista.
— Mutta oikeus, hyvä herra, myöntäkää mikä on oikeus! Nappien kohdat, välikaulus, välivuori — — —
— Ja koko ylys — pitää oleman täysvillainen. Sillä hyvä.
— Tämä on jyrkkä ja ankara muutos. Olen kyllä vapaamielinen, mutta pyydän oikeutta.
— Niinpä myöntäkää se minullekin. Mikä on hyvä, se on oikein.
Täysvillainen on hyvä, sentähden on oikein, että sitä vaadin.
Myöntykää, kun olette vapaamielinen!
— Oikeutta yleiselle tavalle, minä tarkoitan.
— Tavat ovat kuin kukin tahtoo. Minun tapani on täysvillainen.